18. maalis, 2019

Ruotsin SM-pilkit Luulaja 16-17.3. 2019

Ruotsin SM-pilkit Luulajassa

Vihdoin ja viimein koitti tämä hetki että pääsin Ruotsin SM-pilkkeihin Luulajaan. Olemme kuuluneet myös Råneån seuraan muutaman vuoden. Tie Ruotsin SM-pilkkeihin käy karsintakilpailun eli DM (PM) kilpailun kautta. Tietty prosentti jokaisen sarjan osallistujasta pääsee osallistumaan SM-pilkkeihin. DM,n parhaat joukkueet  myös pääsevät edustamaan seuraansa.

Reenaaminen on jäänyt vähemmälle mutta onneksi Mika lähti mukaan coutsaamaan. Mika teki minulle painavammat erityispilkit Luulajan syvään vesistöön. Lauantaina oli eniten käytössä iso ruotsin värit omaava 95mm Särki-Ellu ja Kinnusen Nicon oranssikeltainen morri. Olimme viikolla hankkineet Nicon morreja  reilusti mukaan.

Kilpailu käytiin Norrahamnissa ja lauantaina oli henkilökohtaiset sarjat. Aamulla aikaisin menimme kisakeskukseen josta minullekin ojennettiin valmis lippupaketti. Aloituksessa meillä Norrbottenilaisilla ei ollut kauhean kiire kun ei niin kauas tarvinnut lähteä. Minäkin kävelin jäätien laitaa menemään ja palasinkin takaisin. Katsoin että paljon marssi ihmisiä kauas toiselle puolelle. Minä ajattelin aloittaa siitä mistä viime vuonna tuli parhaiten kalaa. Aloitinkin ehkä liian matalalta ja pienen ahvenen sain ja siimat syttyrään. Ei helkutti mikä ihme siinä oli että heti oli siimat sekasin. Muutaman kerran se sattui uudestaan ja  2 kertaa jouduin katkaisemaan siiman. Hoksasinkin tai oikeestaan Mika näki että haarukkavavan varsi oli vähän vääntynyt. No miten sitä voi  tajuta kun niin vähän on tuota harjoitusta tullut tänä vuonna. Mika siinä viisasteli vielä lähistöllä ja sanoi että älä häslää ja Ohtosen Karikin jo huuteli naapurista että pidä pää kylmänä. No sitähän se vähän oli… häsläystä kun vettä oli se ainakin 7 metriä mutta onneksi ahvenet ne pienemmätkin pysyivät hyvin kiinni. Joitakin kaloja siinä keräsin ja porukkakin alkoi häipymään ja minä menin eteenpäin koko ajan ja n.tunti aloituksesta onnistuinkin kairaamaan kalaisan reijän josta sain komeita ahvenia muutaman kilon.

Tästä kun ahvenet sain ylös niin kairailin vähän aikaa niin päätin siirtyä seuraavaan alueeseen ja samaa ehdotti Mika joka oli saapunut taas lähistölle kun oli käynyt kisakeskuksessa syömässä hampurilaisen.

Siirryinkin sitten jäätien yli toiselle puolen kairaillen eteenpäin ja törmäsinkin Ohtosen Marjattaan joka pilkki isoja ahvenia. Hän niin kuin moni muukin oli aloittanut samasta paikasta kuin minä mutta ei ollut saanut sieltä juuri mitään. Minäkin jäin tähän lähistölle ja sain joitakin pienempiä ahvenia ja särkiä.

Kairailin siinä ja aina välillä tuli pienempää ahventa ja särkeä. Marjatta sai aika kivasti ahvenia siinä ja sano että kyllä niitä siellä on kunhan sen saa ottamaan. Ajauduin siitä vähän poispäin ja Mikakin oli siellä kiertelemässä ja oli käynyt Engstedin Lenan juttusilla siinä lähistöllä ja sanoi että hänellä oli reppu aika täynnä ja eka tunnilla tältä alueelta oli ahvenet saanut. Jaha, silloin tiesin että Lena voittaa kultaa hyvä juttu ainakin oikeaan seuraan tulisi kulta. Totesinkin että olisi pitänyt aikaisemmin siirtyä tänne. Palailin vähän takaisin päin mistä oli tullut joitain isompia ahvenia ja niin aloin saamaan joitakin kaloja taas ja helkutin isoja särkiä. Fina mörter nauroivat ruotsalaiset kilpakumppanit, vaikka pudotin samantien särjet takaisin sain silti myös ahvenia väliin. Ahvenet olivat rantulla päällä ja kaikki tekniikat piti käydä läpi. Vielä minä lopussa päätin taistella ja viimeisellä viidellä minuutilla sain sen päivän suurimman ahvenen. HUH. HUH mikä pelastus! Se oli ISO muihin verrattuna kun punnituksessakin nauroivat sitä möhömahaa.

Ahvenet painoivat 6576. Ja minun tavoite täyttyi tuplasti. Leenalla oli yli 11 kiloa! Tuloslista pyöri koko ajan screenillä, olin vähän aikaa kakkosena ja sitten olin kolmossijalla kauan kauan aikaa ja me jännättiin  kamujen kanssa ja sanoin  että ei voi olla mahdollista,  kyllä minä tosta putoan. Minä olen ikuinen nelonen tai vitonen. JEE mutta en tippunutkaan sain pronssimitalin Ruotsin SM kilpailusta. Se oli minun ensimmäinen SM mitali Ruotsista. Pieniä olivat erot seuraaviin että kyllä se työvoitto oli ja mahtava yllätys!

 

SUNNUNTAIN JOUKKUKILPAILU

Joukkuekilpailu pidettiin sillan pohjoispuolella Norrahamnissa . Lähtöpaikka sama kuin lauantaina. Tiedettiin että se on heikompi alue. Olin Susannen ja Lenan kanssa samassa joukkueessa. Aamulla pidimme palaveria ja sovittiin mihin kukanenkin menee ja varasuunnitelmat. Lunta tuli koko ajan ja raskas keli oli kävellä umpihangella ja osalla ei alkusuunnitelmat pitäneetkään. Kävelin n. 2 kilometrin päähän ns. mahdolliseen hyvään kalapaikkaan. Mika oli völjyssä siinä ja moni tuli tänne alueelle ja osa jatkoi vielä matkaa. Keli oli samea ja ei juuri eteen nähnyt. Tiedettiin että kala on vähän matalammalla n. 7 metrissä. Aloituksessa kairasin ja vettä oli ainakin 9 metriä ja ei mitään. Rämmin ja kairailin ympäriinsä ja ei mitään elonmerkkejä koko vesistössä ja ei näyttäneet muutkaan saavan. Kyllä siinä hymy hyytyi ja ajattelin että nyt ollaan lirissä.

Ei auttanut kuin mennä vähän eteenpäin ja näin vain muutamia kalan nostoja. Ei auttanut kuin lähteä hakemaan aluetta. Jäätä oli 80 senttiä ja kairaaminen muuttui koko ajan raskaammaksi ja kaira ylsi juuri jään läpi. Tätä ajatellen onneksi valittiin minun kairaani  sininen terä. Minulla oli alussa sama pilkkisysteemi kuin edellisenä päivänä. Kokeilin sitten että vedin 40 sentin tapsin ja sillä tavalla sain sieltä keskempää yllätys yllätys tosi ison ahvenen. Tunti oli jo mennyt. Mutta en vaan saanut mistään enempää. Mikakin siinä katseli ja pyöriskeli ja sen hermot ei enään kestänyt katsoa sitä toivotonta tyhjän pyytämistä ja hän päätti lähteä kisakeskukseen pois häiritsemästä.

Menin siinä eteenpäin ja näin alueen jossa muutamat saivat pieniä ahvenia. Minä menin sinnepäin ja toivotonta oli. Muutaman pikkusärjen sain ja se oli siinä. Mitä minä teen väärin…..!?

No vaihdoin toiseen pilkkiin, uuteen hieman sivulle vievään messinki-hopea Särki-Elluun ja sinikromi morrilla. Laitoin survareita joita en käytä juuri koskaan. Kiitos Sven Åke joka melkein pakotti ja tyrkkäsi ne sieltä jemmasta minulle aamulla.

Sitten alkoi Lyyti kirjottamaan. Mikakin palasi takaisin tässä vaiheessa sieltä kolmen kilometrin päästä. Hän oli tullut potkurilla ja jättänyt sen jäätien laitaan odottamaan. Mika oli huomannut matkan varrella että ei siellä muutkaan olleet saaneet kalaa ja oli jännännyt että oliko mulla vieläkään yhtä enempää kalaa.

Kilpailuaikaa reilu tunti enään jäljellä sain pienen ahvenen ja aina kun jaksoin kairata saattoi pieni ahven yllättää. Mikalla oli aikaa siinä seurata niin hän laski että 4 min/reikä eteni minun kisa . Loppuun asti olin tässä alueella ja keräilin sinttejä. Kun Kisa loppui niin yksi vanhempi herra siinä vieressä sanoi minulle että tykkäsi tosi paljon minun varping tekniikasta siis kalan kehimisestä että hän ei ole koskaan nähnyt yhtä nopeaa, bra jobbet!  Höö.. tack, tack sanoin ja naureskelin että taitaa mies olla jostain eteläruotsista. Palkintojen jaossa huomasinkin että Dalarnasta hän oli. No nyt ymmärrän…

Lähdimme kävelemään kisakeskusta kohti punnitusalueelle. No siellä odottivat jo Lena ja Susanne, joihin emme törmänneet jäällä kisan aikana, yhtä huonosti näytti heilläkin menneen. Susannella muutama normikokoinen kala ja Lenalla melkein yhtä paljon kuin minulla. Laitoimme kalat yhteen ja Lena meni siilalle ja puntarille kalojen kanssa. Yhteispaino 2722 gr. Oi, oi tällä irtosi SM kulta. Kyllä oli erikoisen vaikea kilpailu.

Miesten voittajajoukkue pilkki Ellu pilkeillä ja suurimman joukkuetuloksen 8712 gr

Nämä olivat taas mukavat kilpailut ja olen aina tykännyt Ruotsin meinigistä ja tunnelmasta näissä kilpailuissa.

Opettavainen reissu ja seuraavat isot kilpailut ovat Suomen SM-pilkit Kemissä.

Jaana

 

Tuloksia alla olevissa osoitteissa

http://nya.sportfiskeklubben.nu/sites/sfk/files/SM-Pimpel%202019%20Slutresultat%20Individuellt.pdf

http://nya.sportfiskeklubben.nu/sites/sfk/files/SM-Pimpel%202019%20Slutresultat%20Lag.pdf