Ellu vieheet

SM- PILKKI NUASJÄRVI SOTKAMO 25.3

Tässäpä pitkästä aikaa kisajuttuja. Laitan tunnelmia myös vähän harjoittelusta ja esikisastakin.

Heti alkuun että tämä SM -pilkki vaati kyllä kaikista eniten ajattelua ja suunnittelua koska kalapaikat olivat niin vähissä.

SM-pilkin esikilpailu pidettiin 1 kk ennen varsinaista SM-pilkkiä. Ei oltu kumpikaan pilkitty ennen Nuasjärvellä. Sen verran tiedettiin isojen ahventen paikkoja mitä Mika ja Eelis oli joskus löytänyt SM-uistelussa. Paikka oli outo myös muille meidän seuran jäsenille.

Esikisassa lähdimme järven oikealle puolen ja siitä keskelle ja EI HERRANJU…..! Ei alkanut ahventa kuulumaan olimme Mikan kanssa siellä  keskellä ja päädyin sitten Haaponiemen suuntaan sieltä löysin 4 ahventa kovan etsinnän jälkeen. 1t ja 15 min. meni kävelyyn kun kävelin takaisin. Mikalla oli nyrjähtänyt polvi ja hän ei saanut yhtään ahventa esikisoissa, melkein piti ambulanssi hänelle soittaa.

Olimme kaikki sitten viisaampia esikisan jälkeen.

Todettiin että ahvenia ei ollut ollenkaan siellä missä kesällä oli ollut muutama vuosi sitten.

Kuulimme että esikisan voittotulos tuli Kopanalahdesta,…JAAAA HA  sinne sitten seuraavana päivänä katsomaan ja testaamaan. Sinne oli matkaa reilu 5 km lähtöpaikalta!

Niin kuin olimme jo etukäteen sopineet Mikan kanssa että harjoittelemme seuraavan päivän ja meidän täytyi nyt autolla ajaa toiselle puolen koska Mika ei pystynyt juuri kävelemään.

Menimme aamulla Kopanalahteen ja sieltähän sai heti selkeän kuvan edellispäivän tapahtumista. Pilkimme valmiista reijistä aluksi ja melkeinpä kaikista tuli pikkuahvenia, no niin potentiaalinen kalapaikka löytyi.

Muuten….aamulla sinne ilmestyi joku paikallinen kilpapilkkijä mies ja hän ei ollut osallistunut esikisaan eikä aikonut osallistua varsinaiseen SM-pilkkiinkään. Häneltä sain tosi hyödyllistä tietoa järven profiilista ja kisoista mitä siellä on vuosien saatossa pidetty. Voin kertoa että tällä oli suurin ja ratkaiseva merkitys meidän SM-kisastrategiaan. KIITOS hänelle (kiitin kyllä silloinkin).

Miesten joukkue huusi yhtä henkilöä. Tiedettiin että kovakuntoinen hyvä ahvenpilkkijä tarvitaan. Mietimme siinä Kantojärven Perttiä että olisko hänestä lähtijäksi kun ennenkin on käynyt meidän kanssa SM-kisoja. NO,.. katsottiin ensin kun me melukit sitten järjestimme Ajoksessa ahvenkilpailut ja Perttihän voitti sen kovalla tuloksella. Näinhän se löytyi sitten se puuttuva joukkueen jäsen. HYVÄ!

10.3 PERJANTAI toinen harjoituspäivä ja viimeinen mahdollinen.

Vaikka kiirettä oli pitänyt ja pitää edelleen, päätimme Mikan kanssa palata vielä Nuasjärvelle ja käydä läpi järven paikkoja. Aamulla aikaisin menimme Kopanalahden kautta järvelle.  Joo.., oli siellä tuttuja kilpapilkkijöitä myös. Testasimme aamulla äkkiseltään että Kopanalahdessa on vielä ahventa mutta emme jääneet kauaksi siihen. Vesi oli laskenut paljon mutta se tiedettiinkin.

Kiertelimme siellä alueita karikkoja ym. mutta surkeaa oli, nyt tiedettiin ainakin mihin EI kannattanut kisapäivänä mennä.

Takaisin tullessa testasimme Kopanalahden vielä uudestaan kun siellä ei ollut juuri ketään näkösällä. Kairasimme täysin koskemattomaan paikkaan ja Mika alkoi saamaan isoja ahvenia, OHO! Minulla ei tapahtunut mitään. Mika käski vaihtaa pilkin ELLU 70 spesiaaliin ja laittaa pitemmän tapsin. Näin tein ja ette varmaan usko mutta aloin heti saamaan hyvän kokoista ahventa. OHHOOH! Äkkiä pois siitä ja muutama reikä vielä ja tuli hyvän kokoisia ahvenia.

Pistimme paikan tarkasti mieleen ja minä kävin vielä rannat tarkistamassa että tuleeko sieltä vielä kalaa ja pikkuahvenia tuli kyllä, aikalailla suljettiin pois ranta vaihtoehto koska se paikallinen mies sanoi silloin että siellä ei ole enään vettä kisapäivänä. Nyt alkoi kova miettiminen miten tehdään itse kisapäivänä. Me lähdimme kisaan tavoittelemaan joukkuemenestyksiä.

SM-PILKKIIN LÄHTÖ

Mika oli miettinyt ja ehdottanut kaikille että koko heidän miesjoukkue Mika, Eelis, Pertti ja Matti tulee Kopanalahteen sekä lisäksi minä, nuorten joukkueesta Nico ja Emmi. Minua vähän epäilytti että onko viisasta mutta Mika piti pään ja sanoi että ei muualla ole noin varmaa kalapaikkaa ja jos jokainen joukkueen jäsen saa sen 2kg se on hyvä tulos.

Mika teki SM-kilpailuun kaikille miesten, naisten ja nuorten joukkueessa oleville sen Ellu 70 spesiaalin. Ja morrimestari Heikki teki meille morrit matkaan. KIITOS!

Ajateltiin että nuorista Lauri jää aikaisemmin saaren luokse koska hänellä on se paksumpi haalari ja on kova homma kävellä sohjossa se reilu 5km ja toiseksi ajateltiin että hänellä on sitä ison kalan tuuria niin aivan hyvin voi sieltä joitain vonkaleita saada. Minun joukkueen Elisalla ja Annella oli tiedossa lähtörantaa lähempänä olevat mahdolliset kalapaikat.

Lähdimme perjantaina ajamaan meitä oli meidän autossa yhteensä 5 henkeä ja osa tuli omalla autolla.

Meillä oli aikainen herätys kun oli myyntipaikka paikan päällä. Minä nukuin aika huonosti varmaan jotain stressiä tai jotakin jännitystä oli ilmassa. Onneksi oli apulaisia mukana aamulla kun menimme paikan päälle. Mukava oli nähdä tuttuja ja asiakkaita.

Kisa kun alkoi niin mehän kävelimme suurin osa Kopanalahteen voin kertoa että aivan kauhean raskas oli, minä erehdyin erkanemaan liian aikaisin ja jouduin kahlaamaan polvia myöten Mikan ja kumppaneiden luo. Tein ensimmäisen reijän ja samantien aloin saamaan ahvenia ehkä n. 10kpl. Ajattelin että VAU ei voi olla totta näin hyvin lähti minun kisa käyntiin. Kala oli siirtynyt Kopanalahden puolivälistä vähän rannemaksi. Niitä oikein isoja ahvenia ei ollut tai ne ei syönyt.

No siinä oli jo aika kuhinaa ja kairaajaa ja niin en saanut enään sen jälkeen kovinkaan hyvin. Huomasin että joukkueen miehet kelasivat ahvenia aika hienosti. Eelis kairasi ja keräsi laidempana isompia ahvenia. Minulla ei vaan sattunut enään oikeen kohilleen, olin ehkä liian syvän puolella aina tai en vaan osannut keskittyä. Nico antoi hyvän vinkin kisan aikana josta oli hyötyä monelle mutta en paljasta kaikkia kun jotain täytyy jäädä takataskuun Kallavedellekin.

Matti jäi vähän ulommaksi pilkkimään päiväksi. Pilkimme koko päivän Kopanalahdessa ja Mika oli sanonut kaikille että sieltä ei saa lähteä mihinkään pois kisan aikana. Onneksi kaikki luottivat neuvoihin mitä saivat. Miehet tiesivät että heillä on kaikilla ainakin se 2 kg mutta Matista ei tiedetty kun hän jäi kauemmaksi. Sehän kävi sitten ilmi että hänellä oli vähemmän ja hän nyrjäytti polven vuorostaan onneksi kerkesi takaisin ajoissa.

Lähdimme 25 minuuttia vaille 14 pois Kopanalahdesta, eli liian aikaisin mutta varauduttiin siihen kauheaan kulkuun että varmasti ehdimme takaisin.

Laskin punnituksessa että minulla oli reilu 20 kpl. ahvenia. reilu 500gr.  Sanoinkin että taisin olla Kopanalahden surkein pilkkijä kun kaikki muut saivat kiloa ja kahta. Ääh, mutta semmosta se on.

Matti  sai sen 600gr. hän jäi liian kauaksi Kopanalahdensuulle tavoittelemaan niitä isoja ahvenia. Nuorista Emmi sai yli 1,2kg.  ja taisi pestä naisten sarjalaisetkin ja Nicokin sai melkein 1,2kg Lauri n. 600gr. HUOM! Lauri oli saanut 30 minuuttia ennen kisan loppua reilu 400gr,n ahvenen.

Elisallakin hyvin 1,1kg ja sanoi minulle pilkistä että hän vaan heilutti sitä ……….NO se joka on munkin lemppari kaikki tietää………HYVÄ, HYVÄ!

Tosi mahtava juttu!

Nuoret saivat joukkuekultaa, Emmi kullan, Nico kullan ja Lauri pronssia Elisa sai kultaa ja meidän naisten joukkue sai hopeaa. Miesten joukkue sai pronssia. Eli yht. 14 mitalia meidän seuralle. Mahtavaa!

HIENO PÄIVÄ! Vaikka vähän poikki oltiin. Hienot onnistuneet kisat, KIITOS myös järjestäjille!

TULOKSET löytyy alla olevasta linkistä

http://www.etelasavonvapaa-ajankalastajapiiri.fi/kilpailut/tuloksia/2023/smpilkki23.html

Eelis kyseli siinä kotimatkalla sitten että lähdetäänkö huomenna Kalixiin pilkkikisoihin? OKEI ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Olimme kuulleet että siellä on särki syönnillä ja hyvin tulee särkiä.

Sunnuntaiaamuna sitten Kalixin merialueelle pilkkikisoihin särkivälineet viritettyinä. No, eihän se mennyt niin kuin Trömsössä, ei alkanut särkiä kuulumaan. Minä sain muutaman pikku ahvenen ja päätin sitten vaihtaa paikkaa keskelle vesistöä ja löysin kyläläisten kelkkajengin vanhat jäljet ja jäin siihen pilkkimään sain 14 kg pelkkää ahventa. Eelis pilkki siellä kauempana sen vaivaiset 26kg ahvenia, HUH huh! (Mikasta sen verran että hän lähti eri suuntaan ja väsytti itsensä kairaamalla ja sai vajaa 4kg ahvenia ja särkiä, ei se aina onnistu vaikka haluaisikin).

Hauskaa oli ja ihan kiva oli päästä pilkkimään kunnon ahvenia, ettei pääse vaan taidot ruostumaan.

JAANA

Tuloksia : https://nya.sportfiskeklubben.nu/resultat/slussen-1

Kolmen järven cup Santalampi, Korpijärvi ja Kivijärvi

Kirjotanpas pitkästä aikaa vähän kisajuttuja. Täältä voi sitten luntata ja palauttaa mieleen juttuja näistä järvistä. Huomiona vain että  nämä kolmen järven cup kilpailut on ollut meidän kalaseuran Meri-Lapin urheilukalastajien järjestämiä.

Me olemme aikoinaan apinoineet tämän cup kilpailun formaatin ruotsista kun Råneå SFK järjesti jo kauan sitten näitä järvi cup kisoja ja todettiin että  hyvä juttu ja idea. Joten porukalla päätettiin että järjestetään täällä Meri-Lapissakin kolmen järven cup kilpailuja ja saimme näin lähemmäksi kilpailut ettei tarvitse niin kauas lähteä kisaamaan.

Cup 1 Santalampi 26.11

Kauden aloitus ja mukava taas pitkästä aikaa päästä pilkkikisaamaan ja nähdä kamuja tietenkin. Meillä onkin tosi hyvä mutta pieni porukka järjestelemässä näitä kisoja ja kaikki on sujunut jouhevasti.

Nuoria ei saatu kuin 1 (Lauri) matkaan ja hänkin osallistui miesten sarjassa. Joo myönnetään ettei säästytty kommelluksilta tälläkään kertaa mm. eräänä aamuna kairat olivat hukassa ja joku unohti Korpijärvellä ottaa repun matkaan jäälle. Ei niistä sen enempää, nehän kuuluvat asiaan näin alkutalvesta.

Santalampi on tosi pieni järvi Tervolassa. 18 astetta pakkasta ja kisaajia oli reilu 30 Rovaniemeä ja Oulua myöten. Ei kauheita toiveita  saada isoja tuloksia. Minä menin lähtöpaikalta vasemmalle ja Mika aloitti toiselta puolen keskeltä lampea siitä on yleensä kalat tullut mutta voittotulokset tulevat yleensä lähtöpaikalta katsottuna oikealta puolelta lampea. Mutta voittotulokset vaativat yleensä näiltä järviltä sen että saat särkiä joukkoon.

Sain siinä joitain pieniä ahvenia ja Eija oli siinä rannenpana ja sai myös joitain kaloja. Tällä kertaa kala olikin hätäisempi ja otti heti jos siinä oli kalaa. Testasin itsekin välillä ensimmäistä kertaa uutta Tellua messinki-hopeaa ja se oli hyvä täällä matalassa ja yllättävän nopea. Olin koko ajan tällä pienellä alueella.

Voittotulokset olivat vain 700gr,n paikkeilla ja minä sain  167gr. Mika sai 354gr.

Cup 2 Korpijärvi 4.12

Tämäkin pieni järvi Tornion Arpelassa. Täältä tulee sentään vähän paremmin kalaa.

11 pakkasta ja reilu 30 kisaajaa. Tällä kertaa voittotulokset tulivat lähtöpaikan läheltä oikealta puolelta. Mutta hyviä tuloksia tuli myös järven perältäkin perinteisiltä paikoilta missä itsekin olen joskus hyvin saanut kalaa. Minä jäin vasemmalle puolen ja sain ihan kohtalaisesti kalaa. Täälläkin kävi minulle niin että loppuaika meni vaikeammaksi. Mika meni oikealle puolen. Mika sai kalaa 2700gr. ja minä 1713gr.

Cup 3 FINAALI ja kinkkupilkki Kivijärvi 11.12

Pieni Kivijärvi Tornion Sattajärvellä. Vaikea järvi niin kuin nämä kaikki 3 järveä.

4 astetta pakkasta ja 45 kisaajaa. Arttu lähti myös kisaamaan nuorten sarjaan ja hänhän saikin hyvin kauden aloitukseksi, melkein puoli kiloa. Hän malttoi olla paikoillaankin ja sai särkiä joukkoon, Hyvä!

Mika meni lähtöpaikalta oikealle puoleen väliin järveä ja minä menin niin kuin aina järven perälle ja sain heti kalaa niin kuin muutkin siellä. Minun lemppari lätkä oli tosi hyvä ja toisena käytin kulta- hopea Ellu 55. Meillä molemmilla oli kameleontti puna-kelta 16 koukulla Heikin tekemät morrit 55,n alla. Niin kuin ennenkin niin kisa kävi loppua kohden vaikeammaksi. Sain kalani käytännössä ensimmäisellä tunnilla.

Huomasin ja muistin että olisi pitänyt olla survareita tai vastaavia syöttinä, ne olisivat toimineet ja olleet ehdottomia täällä sekä muillakin näillä pikkujärvillä. Me emme oikein tykkää käyttää surviaisia kisoissa, mutta ehkä pitäisi. Kotimatkalla Lauri selitti kun oli kisassa kokeillut jäältä löytämäänsä survaria ja saanut samantien särjen.  Minun näköhavaintoni särjistä koko cupin aikana olivat vain puntarilla.

Mutta mukavat kisat olivat taas ja Kivijärven voittotulos oli yli 3 kiloa ja Mika sai päälle 2kg ja minä melkein kilon. Voittotulokset tulivat aika läheltä lähtörantaa oikealta puolen. Mika sijoittui kokonaiscupissa kolmanneksi, yllättävästi taas Mika on hyvin tasaisesti aina pärjännyt näissä cup kisoissa ja hän voitti arvonnassa kinkun joten ei tarvinnut lähteä kinkkukauppaankaan.

Arttu voitti nuorten sarjan ja sai kinkun ja voitti myös nuorten cup ja seuran mestaruuden nuorissa joten hyvä kilpailu oli hänellä, tuumasi itse että mulla taisi olla tilipäivä.

Seuraavana  meillä olisi joululahjakisa Luulajassa ja Prännäri cup. Saa nähdä minne muualle ehdimme osallistua. Olisi niin mahtavaa jo päästä kunnon kisoihin.

Suomen SM kilpailut Puruvedellä maaliskuussa täytyy käydä ja myös Ruotsin SM kilpailut Norsjössa huhtikuussa ovat myös sovittuna jossa edustamme Råneå SFK, ta. Toivotaan että SM-kilpailut voidaan järjestää .

SM pilkit Ruotsissa 29.2-1.3.2020

Viime vuonna kun tuli pärjättyä niin hyvin SM kilpailussa Luulajassa pääsin automaattisesti kilpailemaan tänäkin vuonna SM pilkkeihin sekä henkilökohtaisessa sarjassa että joukkueessa. Jännittäviä aikoja elettiin viikkoja ennen SM kisoja ja jääolosuhteiden vuoksi SM järveksi valikoitui Letten joka sijaitsee mielestäni jossain kaukana etelä Ruotsissa lähellä Norjan rajaa. SM järvihän ehti muuttua 2 kertaa matkan varrella joten ei monillekaan ollut kovin entuudestaan tuttu järvi paikallisia lukuunottamatta. Järvestä ei ollut saatavilla kunnon syvyyskarttaa mutta tiedettiin että se on säännöstelty järvi ja vesi oli 7 metriä tavanomaista alempana.

Helmi Sarpola sai nuorten peruutuspaikan kisoihin ja lähti minun matkassa tutustumaan ja kilpailemaan Ruotsin SM-kisoihin. Lähdimme torstai iltana Torniosta Råneåån josta bussi lähti kohti kisapaikkaa. Bussi saatiin melkein täyteen ja yö sujui kivasti nukkuen bussissa. Tosi mukava porukka oli meitä bussissa meidän seuran Råneå SFK,n Stig Granstrom oli hoitanut meille kaikki kuljetukset, majoitukset yms. lyhyellä varoitusajalla joutui majoituksiakin muuttamaan kun kisajärvi muuttui matkan varrella.

Olimme perjantaipäivänä perillä meidän retromajoituksessa ja lähdimme siinä iltapäivällä viereiselle järvelle testaamaan vähän välineitä. Ruotsalaiset katsoivat meitä suomalaisia vähän hulluina että pilkille ensimmäisenä! Kävelimme siellä sulalla heinäpellolla rivissä ja varmaan naapuritalon asukkaatkin katsoivat hitaasti että ketä hulluja tuolla oikein haahuilee reput ja kairat selässä. Testipilkkimisen jälkeen saimme vähän osviittaa siitä että millä kannattaa pilkkiä tämmösellä järvellä. Tosi tummia olivat ahvenet mitä me saimme. Minulla toimi parhaiten pieni erityispainotettu messinkinen pikku-Ellu 37.

HENKILÖKOHTAINEN KILPAILUPÄIVÄ. Aamulla klo. 7 lähdimme linja-autolla kisapaikalle sinne oli n. 40km. majoituspaikasta. Järvi oli jaettu kahtia ja pohjoinen puoli oli käytössä lauantaina henkilökohtaisissa sarjoissa. Helmi osallistui ensimmäisenä päivänä paralletävlingiin tai varjokisaan miten me sanotaan. Varjokisapaikka oli siinä ihan vieressä missä parkkipaikkakin. Järvi oli kooltaan 500mX700m

Porisin siinä ruotsalaisten Norrbottenilaisten kilpakumppaneiden kesken ja kaikilla oli aika epävarma olo kun ei yhtään aavistusta ollut että minne menemme. Olimme kuulleet että siinä vasemmalla kivikkojen rinteillä oli potentiaalisia kalapaikkoja. Minäkin olin nyt ensimmäistä kertaa yksin Ruotsalaisten kanssa SM-reissussa niin minun piti nyt pärjätä ihan omilla avuilla ilman vertaistukea kun Mika jäi Suomeen.

Aika pitkä matka piti kävellä kisajärvelle metsän poikki oikasimme ja kisajärjestelijät olivat tehneet kovasti töitä laittaen kävelysiltoja yms. maastoon. Jää oli kirkas. Kaikilla oli pakko olla jääpiikit kengissä. Kisa kun alkoi niin kävelin vaan aika järven perälle sinne tuli jonkin verran porukkaa ja yksi tuttu mies Jällivaarasta ja ajattelin hänet nähtyäni että en varmaan kovin huonossa paikkaa ole. Tein reijän aluksi n.15 metrin päähän rannasta n. 5 metriä vettä oli siinä. En saanut mitään mutta näin että joku sai siitä vään ulompana. Kairailin siinä ja ei mitään tapahtunut. Palasin sitten vähän takasinpäin niemenkärjen tuntumaan. 20 minuuttia ja ensimmäinen ahven tuli. Pieniä olivat ja saattoi saada useampiakin kaloja. Sain 55 messinki-hopea pilkillä sekä sillä erikoispainotetulla messinki 37 johon sitten pääosin päädyin kun niin huonosti tuli kalaa niin en oikein uskaltanut alkaa vaihtamaan ja testailemaan muita. Värikoukuilla saivat kuulemma paremmin mutta tuo alue missä minä olin siinä ei minulla hirveästi ollut vertailukavereita ja kun katsoin niin minä nostin 2 kalaa ylös siinä ajassa kun he nostivat yhden. Hälytyskellot alkoivat soida vajaan kahden tunnin kohdalla kun ruotsalaiset istuivat ja eivät saaneet mitään ja yksikin siinä juoksi ja verrytteli lämpimikseen että joo…. Olihan se kala hakemisessa ja 1,5 tuntia ennen kisan loppua kalan tulo hiipui ja piti ruveta hakemaan uutta paikkaa. Menin niemen toiselle puolelle ja en sieltäkään onnistunut saamaan ja loppuaika meni kairaillessa. Pieni valon pilkahdus tapahtui 5 minuuttia ennen loppua kun sain syvemmältä viimesellä reijällä 3 miniahventa.

Osa oli saanut tosi isoja ahvenia esim. Isabelle Wassbergen joka oli minun kanssa yhtä aikaa punnitusjonossa niin sai melkein kilon ahvenen jotain päälle 900gr painoi ja hänhän tuli sitten toiseksi naisten sarjassa. Minulla oli jotain 1,3kg kalaa ja olin 18. No harmihan se oli että hukkasin kalat lopussa mutta näin ummikkona siellä niin ei voinut valittaa naisten sarjan voitti paikallinen Lotta Engvall 4,7kg

Miesten sarjan voittaja pilkki päälle 7kg. kuulemma 0,5 metrin vedestä värikoukulla. Kyllä he sen homman osaavat. Grattis vaan!

Helmi kertoi saaneensa varjokisassa 7 kalaa ja tuli naisten sarjassa neljänneksi (nuorten sarjaa ei ollut) Tosikitsas oli ollut se pikkujärvi.

SUNNUNTAI joukkuepäivä

Tänään eteläpuoli järvestä.Lunta oli satanut yöllä reilusti. Helmi osallistui myös joukkuekilpailuun. Minä olin taas Susannen ja Lenan kanssa samassa naisten joukkueessa. Olin ihan pihalla ja meillä ei oikein ollut mitään suunnitelmaa ja paikkaakaan tiedossa. Mutta siinä startissa kun lähdimme kävelemään jonossa niin Helmi päätti että lähtee yhden edellisen päivän kisassa pärjänneen paikallisen perään ja niin hän oli mennytkin ja oli ensin innoissaan että YES! mikä paikka mihin hän oli päätynyt heidän perässä. Kaikki melkein olivat paikallisia oli Arvikaa lukenut selässä ja tre krookkia yms. Helmi oli aatellut että no nyt ollaan kalapaikoilla, että ei muuta ko pilkkimään. No eipä kalaa ollut alkanut kuulumaan ja kaikki olivat olleet ihan hukassa ja kairanneet ja EI MITÄÄN. Helmi oli lähtenyt siitä sitten vähän jatkamaan matkaa ja onneksi koska oli löytänyt sitten kalaa 20 minuuttia aloituksesta.

Minullahan kävi niin että kävelin perälle oikeaa puolta siinä jonossa n. reilu 4km. siirtymä 30 minuuttia ja lähtölaukaus kun kuului sain jo tehdä reijän. Näin että Lena tuli myös alueelle ja hän saikin heti kalaa siinä ulompana. No minulle ei sattunut hyvin ja ei tapahtunut mitään vaikka kokeilin syvemmältä ja rannasta ja vaikka mitä. Siinä pyöri ja kairaili ruotsalaisia ja kuulin kun he huusivat toisille että ingen fisk här. Silloin tein päätöksen että kävelen järven toiselle puolen kuvitellen että se on parempi puoli kun Helmikin meni paikallisten perään sinne. No ei mitään tapahtunut toisellakaan puolen ja en nähnyt että muutkaan olisivat juuri saaneet mitään. Porukkaa tuli sieltä rannan tuntumasta siihen niemen kärkeen kivikolle kairailemaan tosi matalaan ja ei mitään näyttänyt heilläkään tapahtuvan. Tein historiaa ja join mehun kesken SM kilpailun ja mietin MITÄ MINÄ TEEN aikaa oli kulunut jo reilu tunti. Ajattelin että siihen meni joukkuemahdollisuudet ja että en voi pettää joukkuekavereita kun Lena ja Susanne saivat edellispäivänä kuitenkin hyvin kalaa. Katsoin vaihtoehtoja ja päätin palata taas takaisin sille puolelle mistä olin aloittanut mutta jonkin verran aikasemmaksi lähtöpaikkaan päin . Näin nimittäin porukkaa paljon enemmän sillä puolella. Kun pääsin sinne perille näin että jotkut saivat kalaa ja näin Lenan miehen Jerryn ja hän näytti saavan siinä matalalla aika hyvinkin. Päätin jäädä siihen pyörimään ja ehkä 6. reikä matalalle sain klo.11 ensimmäisen kalan kun kilpailuaikaa oli kulunut 1,5 tuntia (SM-kisaa siirrettiin ja lyhennettiin 30 min.aloituksesta) No YES toivoa oli etten ilman kalaa jää. Kokeilin värikoukut yms. mutta ei auttanut kun kunnon kalapaikkaa ei ollut. Turvauduin vaan sitten siihen painavampaan 37messinkiin. Sain tällä alueella kerättyä tosi pieniä ahvenia ja sain kalaa yht.ehkä 600gr MUTTA onneksi minun ruotsalaiset joukkuekaverit olivat loistossaan täällä ja handlasivat homman. Menin punnitukseen ja Susanne oli odottamassa ja sanoi saaneensa n.kilon ainakin ja hänellä olikin tosi iso ahven n.700gr. ja pieniä päälle hän oli saanut toisenkin melkein reijälle mutta tiputtanut sen. Odottelimme siinä sitten Lenaa ja siirtymäaikaa ei ollut paljon jäljellä enään. Lena ehti kuin ehtikin maaliin ja niin kuin arvelin hän oli saanut hyvän pussin ahvenia. Laitoimme sitten kalat yhteen ja punnitukseen, pussi tuntui tosi raskaalta ja painoikin 3.3kg. YES. Näimme siinä että paikalliset jotka tulivat perässä heillä painoi 3,6 eli oli niitä muillakin. Palkintojen jaossa jännättiin että miten käy no hopeaa tuli ja vain 300gr erolla kolmannella joukkueella oli 2,4kg eli aika iso ero kolmansiin. Mahtava juttu kun melkein päihitimme paikallisen osaajajoukkueen ei olisi kyllä uskonut että näin hienosti menee ja saisimme SM- mitalin toisena vuonna peräkkäin.

Helmin joukkue jäi pienellä erolla pronssista ja heillä meni tosi hyvin ja Helmi sai hyvää kokemusta tämän perän kilpailuista.

Oli taas hienot kilpailut ja tunnelma! Ensi vuonna sitten on jo paikka joukkueessa ja karsinnan kautta taas yritän myös henkilökohtaiseen sarjaan Ruotsin SM pilkkeihin 2021.

HYVÄ RÅNEÅ SFK!

LAUANTAI henkilökohtaiset http://www.sfktrekroken.se/wp-content/uploads/2020/03/2020-02-29-Individuella-resultatlistan-SM-Pimpel-2020.pdf

SUNNUNTAI joukkue http://www.sfktrekroken.se/wp-content/uploads/2020/03/2020-03-01-Lag-resultatlistan-SM-Pimpel-2020-1.pdf

Vuoden kohokohta SM pilkit Kemissä. Nämä kilpailuvalmistelut ovat alkaneet jo 2 vuotta sitten kun lupa kilpailuihin saatiin. Me olemme järjestävän seuran Meri-Lapin urheilukalastajien jäseniä ja tiesimme että itse kisapäivänä me olemme kisailemassa joten teimme talkoita lähinnä esivalmisteluisssa ja kun meillä oli SM kisoja monella käytynä, tiesimme aika paljon kompastuskiviä mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Paljon vanhempia ihmisiä otti yhteyttä ja anoi erityislupia liikkumiseen  terveyden yms. vuoksi. Mahtava juttu tässä me näemme kuin tärkeä harrastus pilkkiminen on monille että jäälle pitää päästä vaikka viimeisillä voimilla.

Vähän yllätyksenä tuli se liian pitkälle mennyt eläinaktivistien hyökkäys, törkeällä tavalla yritettiin pilata tapahtumaa ja häirittiin järjestäjien työtä. Ei muuta sanottavaa kuin entistä paremmalla innolla vaan pilkkikilpailuihin ja kaikki muu paitsi kalastus on turhaa. Viikolla puhelin pirisi koko ajan ja pilkkipajalla kävi aika tohina.

Kisapäivänä menimme ajoissa (tai niin ainakin luulimme) paikalle. Paljon tuttuja tavattiin ja ruotsalaisia kilpakavereita tuli myös kisaamaan tänne Suomeen. Tohina kävi myyntipöydän ympärillä. 2 tuntia meni siinä kuin ajatus vaan ja anteeksi niille jotka eivät vielä saaneet haluamiaan pilkkejä mutta kyllä niitä kovasti tehdään ja yritetään panostaa siihen tulevaisuudessakin enemmän.

Meillä oli Mikan kanssa suunnitelma tähän SM kilpailuun, meillä on yksi innokas kilpakaveri joka talvella harjoitusajan puitteissa kulki paljon merellä kalapaikoilla testaamassa välineitä ja eri paikkoja.Samainen mies sijoittui hyvin esikilpailussa mutta itse kisa meni hänellä jonkin virhearvioinnin vuoksi vähän pieleen.

Lähtöpaikalla porisimme ja kuljimme samaa matkaa erään persoona trainerin PT,n kanssa.Meillä ei ollut kiire kun emme aikoneet kauas kävellä tällä kertaa. Huvitti kun Mikakin siinä pysähtyi laittamaan lahkeita kenkiin ….hohhoijaa että joo tosi hyvä yritys -…saada muut menemään vaan ohi eteenpäin. Meillä oli kolme vaihtoehtoa kalapaikoissa joista ohitimme ensimmäisen ja toinen paikka n. 2 km. lähtöviivalta oli se mihin päätimme jäädä. Kolmas suunniteltu paikka ja matalikko olisi ollut siitä n.puoli kilometriä eteenpäin.

Matalikolle ei tullut paljoa porukkaa, niin saisimme rauhassa tästä aloittaa. Mika oli käynyt siinä talvella ja kertoi että siinä on hyvin kalaa aika pienellä alueella ja niinhän ne olivatkin ehkä parisen metriä kuulemma sivussa alkuperäisestä kohdasta. PT näytti jäävän myös vähän sinne taemmas ja Hovatovin Salla ohitettiin myös siinä lähistöllä.

Kello kymmeneltä alkoi kilpailu ja tein reijän ja JIHUU aloin heti saamaan ahvenia ei mitään isoja mutta tasaisesti tuli koko ajan. Olin ehkä n.20 minuuttia tällä avannolla. Mika liikkui koko ajan ja hän sai ensimmäiset kalat vasta neljänneltä reijältä. Mitä enemmän hän meni matalikon piikkiä kohden tuli paremmin ja isompia kaloja. No ihan hyvin ja suunnitellusti lähti käyntiin tämä kilpailu ja psyykkasin siinä itseäni että jos 1,5kg. tunnissa nyt saan kalaa niin hyvä tulos tulee. Lupaavaa kun kuitenkin olen kalassa koko ajan kiinni. Pilkin sillä uudella 90mm. pilkillä jolla olen nyt pärjännyt Ruotsissakin. Nyt käytin oranssi/kuparia joka osottautui erinomaiseksi ahven pilkiksi kun viikolla kävimme Torniossa merellä testaamassa. Morri oli Mikan tekemä 14 nr,n koukulla.  Käytin välillä sitä minun lemppari luotto pilkkiä kaikki tietää mikä se on.

PT tuli myös alueelle ja pari muutakin. Minulle sattui taas häslinkiä. JUMALATTOMAN iso ahven otti kiinni ja nostin sitä ylös ja työnsin käden vastaan no apua se katosi välijään väliin ja huusin siinä Mikalle että nostokoukkua ja Mika katsoi sieltä kaukaa että EI mitä ihmettä siellä nyt tapahtuu….?  No minä yritin kontallani varovasti sitä ahventa hakea ja pidin pyrstöstä kiinni ja en tiennyt mitä teen ja paniikki meinasi iskeä, no PT juoksee sieltä nostokoukun kanssa mutta onneksi sain ahvenen kääntymään ja sain sen vedettyä ylös ja se oli vielä kiinni kuitenkin siiman päässä. HUH, Huh ja muistin jälkeenpäin että kisassa ei saa avustaa toista kalan nostossa joten hyvä kun sain sen itse siitä ja kiitos vielä PT henkisestä tuesta! Kädet valuikin sitten verta koko loppu päivän.

Salla kävi myös alueella siinä pyörimässä mutta palasikin kuitenkin takaisin alku reijille koska sieltä oli tullut hyvin ahvenia ja isompia. Mika teki virheen ja kävi kolmannen tunnin jälkeen mutkan Peräkarin saaren luona. Se turha reissu taisi maksaa hänelle aika paljon. 20 minuuttia ja Mika oli takaisin tässä kalapaikassa pilkkimässä taas kaloja. Mika sai kisassa yhden särjen ja minä 2 eli ei ollut särjistä riesaksi ainakaan meillä.

Kisa kun loppui niin juttua taas riitti ja meillä ei ollut nyt niin raskas päivä koska ei tarvinnut kovin paljoa kairata..  Kiitos ei haittaa, sitä on tullut väännettyä tänä talvena ihan tarpeeksi.

Punnituksessa kävi ilmi että kalaa tuli paljon. Salla sai ennätyssaaliinsa 7,3 kg. hänelle oli sattunut hyvä paikka siinä alussa. Myös moni muu rikkoi SM saalis ennätyksensä ja ilolla saimme kuunnella kun porukat olivat tyytyväisiä. Minun kalani painoivat 7,4kg ja Mikalla 9,9kg.

Kyllä täytyi olla tyytyväinen. Minä sain hopeaa ja ensimmäisen henkilökohtaisen SM mitalin Suomesta ja joukkue kultaa tuli naisissa. HYVÄ Elisa ja Anne. 

Paljon jäi sanomatta mutta mahtava päivä vietettiin Kemissä ja mukavat muistot jäi siitä.
Erkki Jaakkonen siellä jossakin tämä kilpailu oli sinun muistolle
 
TULOKSIA  alla olevassa osoitteessa
https://www.vapaa-ajankalastaja.fi/wp-content/uploads/2016/11/SM-pilkki-6.4.2019-Kemi-1.pdf
 
Nyt aletaan valmistautumaan Ruotsin piirin mestaruuskilpailuun jossa karsitaan kilpailijat Ruotsin SM-pilkkeihin. Sen jälkeen alamme tietenkin valmistautumaan ensi vuoden SM pilkkeihin Kuopioon. Joukolla tulemme sinnekin yrittämään.

Vihdoin ja viimein koitti tämä hetki että pääsin Ruotsin SM-pilkkeihin Luulajaan. Olemme kuuluneet myös Råneån seuraan muutaman vuoden. Tie Ruotsin SM-pilkkeihin käy karsintakilpailun eli DM (PM) kilpailun kautta. Tietty prosentti jokaisen sarjan osallistujasta pääsee osallistumaan SM-pilkkeihin. DM,n parhaat joukkueet  myös pääsevät edustamaan seuraansa.

Reenaaminen on jäänyt vähemmälle mutta onneksi Mika lähti mukaan coutsaamaan. Mika teki minulle painavammat erityispilkit Luulajan syvään vesistöön. Lauantaina oli eniten käytössä iso ruotsin värit omaava 95mm Särki-Ellu ja Kinnusen Nicon oranssikeltainen morri. Olimme viikolla hankkineet Nicon morreja  reilusti mukaan.

Kilpailu käytiin Norrahamnissa ja lauantaina oli henkilökohtaiset sarjat. Aamulla aikaisin menimme kisakeskukseen josta minullekin ojennettiin valmis lippupaketti. Aloituksessa meillä Norrbottenilaisilla ei ollut kauhean kiire kun ei niin kauas tarvinnut lähteä. Minäkin kävelin jäätien laitaa menemään ja palasinkin takaisin. Katsoin että paljon marssi ihmisiä kauas toiselle puolelle. Minä ajattelin aloittaa siitä mistä viime vuonna tuli parhaiten kalaa. Aloitinkin ehkä liian matalalta ja pienen ahvenen sain ja siimat syttyrään. Ei helkutti mikä ihme siinä oli että heti oli siimat sekasin. Muutaman kerran se sattui uudestaan ja  2 kertaa jouduin katkaisemaan siiman. Hoksasinkin tai oikeestaan Mika näki että haarukkavavan varsi oli vähän vääntynyt. No miten sitä voi  tajuta kun niin vähän on tuota harjoitusta tullut tänä vuonna. Mika siinä viisasteli vielä lähistöllä ja sanoi että älä häslää ja Ohtosen Karikin jo huuteli naapurista että pidä pää kylmänä. No sitähän se vähän oli… häsläystä kun vettä oli se ainakin 7 metriä mutta onneksi ahvenet ne pienemmätkin pysyivät hyvin kiinni. Joitakin kaloja siinä keräsin ja porukkakin alkoi häipymään ja minä menin eteenpäin koko ajan ja n.tunti aloituksesta onnistuinkin kairaamaan kalaisan reijän josta sain komeita ahvenia muutaman kilon.

Tästä kun ahvenet sain ylös niin kairailin vähän aikaa niin päätin siirtyä seuraavaan alueeseen ja samaa ehdotti Mika joka oli saapunut taas lähistölle kun oli käynyt kisakeskuksessa syömässä hampurilaisen.

Siirryinkin sitten jäätien yli toiselle puolen kairaillen eteenpäin ja törmäsinkin Ohtosen Marjattaan joka pilkki isoja ahvenia. Hän niin kuin moni muukin oli aloittanut samasta paikasta kuin minä mutta ei ollut saanut sieltä juuri mitään. Minäkin jäin tähän lähistölle ja sain joitakin pienempiä ahvenia ja särkiä.

Kairailin siinä ja aina välillä tuli pienempää ahventa ja särkeä. Marjatta sai aika kivasti ahvenia siinä ja sano että kyllä niitä siellä on kunhan sen saa ottamaan. Ajauduin siitä vähän poispäin ja Mikakin oli siellä kiertelemässä ja oli käynyt Engstedin Lenan juttusilla siinä lähistöllä ja sanoi että hänellä oli reppu aika täynnä ja eka tunnilla tältä alueelta oli ahvenet saanut. Jaha, silloin tiesin että Lena voittaa kultaa hyvä juttu ainakin oikeaan seuraan tulisi kulta. Totesinkin että olisi pitänyt aikaisemmin siirtyä tänne. Palailin vähän takaisin päin mistä oli tullut joitain isompia ahvenia ja niin aloin saamaan joitakin kaloja taas ja helkutin isoja särkiä. Fina mörter nauroivat ruotsalaiset kilpakumppanit, vaikka pudotin samantien särjet takaisin sain silti myös ahvenia väliin. Ahvenet olivat rantulla päällä ja kaikki tekniikat piti käydä läpi. Vielä minä lopussa päätin taistella ja viimeisellä viidellä minuutilla sain sen päivän suurimman ahvenen. HUH. HUH mikä pelastus! Se oli ISO muihin verrattuna kun punnituksessakin nauroivat sitä möhömahaa.

Ahvenet painoivat 6576. Ja minun tavoite täyttyi tuplasti. Leenalla oli yli 11 kiloa! Tuloslista pyöri koko ajan screenillä, olin vähän aikaa kakkosena ja sitten olin kolmossijalla kauan kauan aikaa ja me jännättiin  kamujen kanssa ja sanoin  että ei voi olla mahdollista,  kyllä minä tosta putoan. Minä olen ikuinen nelonen tai vitonen. JEE mutta en tippunutkaan sain pronssimitalin Ruotsin SM kilpailusta. Se oli minun ensimmäinen SM mitali Ruotsista. Pieniä olivat erot seuraaviin että kyllä se työvoitto oli ja mahtava yllätys!
 
SUNNUNTAIN JOUKKUKILPAILU
Joukkuekilpailu pidettiin sillan pohjoispuolella Norrahamnissa . Lähtöpaikka sama kuin lauantaina. Tiedettiin että se on heikompi alue. Olin Susannen ja Lenan kanssa samassa joukkueessa. Aamulla pidimme palaveria ja sovittiin mihin kukanenkin menee ja varasuunnitelmat. Lunta tuli koko ajan ja raskas keli oli kävellä umpihangella ja osalla ei alkusuunnitelmat pitäneetkään. Kävelin n. 2 kilometrin päähän ns. mahdolliseen hyvään kalapaikkaan. Mika oli völjyssä siinä ja moni tuli tänne alueelle ja osa jatkoi vielä matkaa. Keli oli samea ja ei juuri eteen nähnyt. Tiedettiin että kala on vähän matalammalla n. 7 metrissä. Aloituksessa kairasin ja vettä oli ainakin 9 metriä ja ei mitään. Rämmin ja kairailin ympäriinsä ja ei mitään elonmerkkejä koko vesistössä ja ei näyttäneet muutkaan saavan. Kyllä siinä hymy hyytyi ja ajattelin että nyt ollaan lirissä.

Ei auttanut kuin mennä vähän eteenpäin ja näin vain muutamia kalan nostoja. Ei auttanut kuin lähteä hakemaan aluetta. Jäätä oli 80 senttiä ja kairaaminen muuttui koko ajan raskaammaksi ja kaira ylsi juuri jään läpi. Tätä ajatellen onneksi valittiin minun kairaani  sininen terä. Minulla oli alussa sama pilkkisysteemi kuin edellisenä päivänä. Kokeilin sitten että vedin 40 sentin tapsin ja sillä tavalla sain sieltä keskempää yllätys yllätys tosi ison ahvenen. Tunti oli jo mennyt. Mutta en vaan saanut mistään enempää. Mikakin siinä katseli ja pyöriskeli ja sen hermot ei enään kestänyt katsoa sitä toivotonta tyhjän pyytämistä ja hän päätti lähteä kisakeskukseen pois häiritsemästä.

Menin siinä eteenpäin ja näin alueen jossa muutamat saivat pieniä ahvenia. Minä menin sinnepäin ja toivotonta oli. Muutaman pikkusärjen sain ja se oli siinä. Mitä minä teen väärin…..!?

No vaihdoin toiseen pilkkiin, uuteen hieman sivulle vievään messinki-hopea Särki-Elluun ja sinikromi morrilla. Laitoin survareita joita en käytä juuri koskaan. Kiitos Sven Åke joka melkein pakotti ja tyrkkäsi ne sieltä jemmasta minulle aamulla.

Sitten alkoi Lyyti kirjottamaan. Mikakin palasi takaisin tässä vaiheessa sieltä kolmen kilometrin päästä. Hän oli tullut potkurilla ja jättänyt sen jäätien laitaan odottamaan. Mika oli huomannut matkan varrella että ei siellä muutkaan olleet saaneet kalaa ja oli jännännyt että oliko mulla vieläkään yhtä enempää kalaa.

Kilpailuaikaa reilu tunti enään jäljellä sain pienen ahvenen ja aina kun jaksoin kairata saattoi pieni ahven yllättää. Mikalla oli aikaa siinä seurata niin hän laski että 4 min/reikä eteni minun kisa . Loppuun asti olin tässä alueella ja keräilin sinttejä. Kun Kisa loppui niin yksi vanhempi herra siinä vieressä sanoi minulle että tykkäsi tosi paljon minun varping tekniikasta siis kalan kehimisestä että hän ei ole koskaan nähnyt yhtä nopeaa, bra jobbet!  Höö.. tack, tack sanoin ja naureskelin että taitaa mies olla jostain eteläruotsista. Palkintojen jaossa huomasinkin että Dalarnasta hän oli. No nyt ymmärrän…

Lähdimme kävelemään kisakeskusta kohti punnitusalueelle. No siellä odottivat jo Lena ja Susanne, joihin emme törmänneet jäällä kisan aikana, yhtä huonosti näytti heilläkin menneen. Susannella muutama normikokoinen kala ja Lenalla melkein yhtä paljon kuin minulla. Laitoimme kalat yhteen ja Lena meni siilalle ja puntarille kalojen kanssa. Yhteispaino 2722 gr. Oi, oi tällä irtosi SM kulta. Kyllä oli erikoisen vaikea kilpailu.

Miesten voittajajoukkue pilkki Ellu pilkeillä ja suurimman joukkuetuloksen 8712 gr
Nämä olivat taas mukavat kilpailut ja olen aina tykännyt Ruotsin meinigistä ja tunnelmasta näissä kilpailuissa.

Opettavainen reissu ja seuraavat isot kilpailut ovat Suomen SM-pilkit Kemissä.
 
Tuloksia alla olevissa osoitteissa
http://nya.sportfiskeklubben.nu/sites/sfk/files/SM-Pimpel%202019%20Slutresultat%20Individuellt.pdf
http://nya.sportfiskeklubben.nu/sites/sfk/files/SM-Pimpel%202019%20Slutresultat%20Lag.pdf